Agneta Horn af Kanckas (1629-1672) oli Valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan
(1583-1654) tyttärentytär, ja hänen isänsä oli sotamarsalkka ja
valtioneuvos,Kreivi Gustaf Horn (1592-1657), joka oli suomalaista Horn af
Kanckas -aatelissukua. Hänellä oli Suomessa suuria läänityksiä mm. Porissa.
Agnetan äiti, Christina Oxenstierna (1609-1631), kuoli ruttoon Stettinissä,
jonne hän oli seurannut miestään. Agneta ja veljensä Axel olivat
palvelijoiden ja sukulaistensa, äidin vanhempien ja tätinsä Ebba
Leijonhufvudin, hoivissa eivätkä nähneet vangiksi joutunutta isäänsä
vuosiin. Axel menehtyi nuorena, ja Agneta oli pitkään isänsä ainoa lapsi.
Veljen kuoltua Agneta tunsi olevansa yksin maailmassa, ainoana todellisena
tukenaan äidin sukulaiset. Muistelmissaan hän kuvaa surkeata lapsuuttaan ja
varhaisnuoruuttaan, ja varsinkin Ebba Leijonhufvud (1595-1654) saa kuulla
kunniansa eikä äitipuolikaan Sigrid Bielke (1620-1679) herätä helliä
muistoja. Hän kuvaa mm., miten hän rikkaudestaan huolimatta sai kulkea
huonoissa vaatteissa, miten häntä piestiin ja rangaistiin muillakin tavoilla
ja miten häntä yritettiin pakottaa naimisiin miehen kanssa, josta hän ei
vähääkään välittänyt. Joka sivulla Agneta kuvaa, miten hän itki katkerasti,
eri syistä. Mutta hänellä oli sisua, eikä hän antanut periksi: hän
kieltäytyi ehdottomasti menemästä naimisiin Erik Sparren ( 1618-1673)
kanssa ja saikin sitten perheen suostumuksen avioliittoon Lars (Jespersson)Cruusin
(1621-1656) kanssa. Lars Cruusilla oli muuten myös kontakteja
Suomeen, sillä hän omisti Nokian sekä Harvialan kartanot. Loppuosa
muistelmista kuvaa hänen onnellista avioliittoaan, joka vei hänet
sotatantereelle Eurooppaan ja taas takaisin Ruotsiin. Agneta itse halusi
seurata miestään perheensä varoituksista huolimatta vaarallisiin
olosuhteisiin sotaakäyvässä Euroopassa.
Agneta Horn kirjoitti muistelmansa nuorena leskenä, jolloin hän oli vielä
alle 30-vuotias. Muistelmat on kirjoitettu vuoden 1657 tienoilla. Syy
siihen, että muistelmissa murheet ja vaikeudet ja kyyneleet ovat
päällimmäisinä, saattoi olla miehen kuoleman aiheuttama suru, joka herätti
muiston aikaisemmista murheista.
Agneta Horns lefverne julkaistiin 1908.
